Tähtipöllö-lukemiskilpailun voittajat palkitaan Educa-messuilla tammikuussa 2025. Messuilla järjestetään myös lukuintokeskustelu, johon osallistuvat korkeushyppääjä Ella Junnila, kirjastoammattilainen ja lukuaktivisti Henriika Tulivirta sekä vaikuttaja, muusikko ja kirjailija Mike Bäck. Tässä blogikirjoituksessa Ella Junnila kertoo suhteestaan kirjoihin ja lukemiseen.
Rakkauteni tarinoita kohtaan on pitkä saaga, ja se on alkanut paljon ennen kuin opin lukemaan. Rakastin kuunnella satuja ja kirjoja. Olin myös kova kertomaan tarinoita. Lapsuuteni rakkaimmat kirjamuistot piirtyvätkin iltasatuhetkien ympärille. Muistan edelleen elävästi, kun isä luki Timo Parvelan Ella ja Kaverit -kirjasarjaa ja nauroi vedet silmissä.
Vielä senkin jälkeen, kun opin lukemaan, tykkäsin kuunnella satuja. Kasvaessani isommaksi ei oikein ollut enää sopivaa kuunnella satuja muiden lukemana (silloin äänikirjat eivät vielä olleet iso juttu). Lukeminen oli kuitenkin silloin vielä haastavaa. Minulla on keskivaikea lukihäiriö, mikä hidasti alkuun pääsyä. Kaipaus tarinoiden pariin oli kuitenkin kova. Yläasteella, ihan seitsemännen luokan alussa, palasin takaisin tarinoiden pariin. Ja kun olin alkuun päässyt, en lopettanut mistään hinnasta.
Tuohon aikaan suorastaan ahmin kirjoja! Muistan eräänkin viikon, kun luin viisi kirjaa viikossa. Iltapäivällä kotiin tultuani avasin kirjan ja luin sen illan aikana loppuun. Luin silloin ja luen edelleen pääasiassa kaunokirjallisuutta. Uutisissa (jotka luen paperisesta Aamulehdestä tätä nykyä) on minun makuuni riittämiin faktatekstiä vapaa-ajalle. Kaunokirjallisuuden sisällä taasen melkein kaikki käy. Paitsi kauhukirjat, niistä en tykkää, pelottaa liiaksi. Lempikirjojani ovat fantasiakirjat. Nuoruuteni hittikirjasarjoja olivat Percy Jackson -sarja ja Nälkäpeli-kirjat.
Luen myös paljon opintojeni takia. Opiskelen Tampereen yliopistossa politiikan tutkimusta, ja niitä opintoja varten saa kaluta läpi aikamoisen määrän tutkimusartikkeleja, tietokirjoja ja muuta kirjallisuutta. Hyvästä lukurutiinista on paljon apua opinnoissa. Hahmotan tekstin nopeasti, olen nopea silmäilemään tekstiä läpi sekä poimimaan mielestäni mielenkiintoisia nostoja siitä. Reipas lukeminen on myös auttanut kirjoittamisessa. Äidinkielen taitoni ovat parantuneet, samoin englannin kielen osaaminen. Osaan ilmaista itseäni laajalla skaalalla, koska sanavarasto lukemisen jäljiltä on kasvanut varsin isoksi.
Elämäni aikana olen kuullut paljon valittelua lukihäiriöni johdosta. Kun mainitsin asiasta, sain osakseni hieman sääliviä katseita. Tämä on ärsyttänyt minua suuresti. Ärsytti silloin ja ärsyttää edelleen. Lukihäiriö tai mikään muukaan oppimisen erikoisuus ei ole este lukemiselle tai tarinoista nauttimiselle. Kaikilla on kyky oppia, oppimisen metodit vain vaihtelevat. Haluaisinkin siis rohkaista kaikkia, joilla on lukemisen kanssa haasteita, olemaan rohkeita. Kaikki työ mitä laittaa lukemiseen, maksetaan takaisin korkojen kera. Lukemisesta saa elinikäisen kumppanin, joka tarjoaa uniikkeja elämyksiä. Lukeminen ei mene koskaan hukkaan. Älkää siis lannistuko ulkopuolisten kommenteista tai ennakkoluuloista. Lukeminen kuuluu myös meille!
Tekstin on kirjoittanut korkeushyppääjä Ella Junnila. Keskustelua aiheesta jatketaan Educa-messuilla tammikuussa 2025.
Vauhdikkaat toimintakirjat vievät lukijat mukaansa jännittäviin tehtäviin ja uskomattomiin seikkailuihin. Niiden nopeatempoiset tapahtumat ja yllättävät käänteet pitävät tiiviisti otteessaan sivusta toiseen.
Jännitys- ja kauhukirjat sekä kirjat, joissa selvitetään erilaisia mysteerejä, tarjoavat lukijoilleen pulssia nostattavia ja ajatuksia herättäviä lukuhetkiä. Ne vievät lukijansa jahtaamaan vaarallisia vihollisia,
Satukirjat ovat kuin portteja toisiin maailmoihin, joissa mielikuvitus saa lentää vapaana. Ne tarjoavat kaikenikäisille lukijoille seikkailuja, opetuksia ja oivalluksia, jotka painuvat mieleen pitkäksi aikaa.